top of page

Vauhtimatojen ensimmäinen vaellus 2017

Oli synkkä ja myrskyinen yö... Paitsi ettei ollutkaan. Sää oli pilvinen, mutta sateeton. Vauhtimadot suuntasivat painavine rinkkoineen kohti Soimalampea. Oli hikistä puuhaa, mutta Kukalla oli silti hauskaa. Pitkospuita pelättiin, koska ne oli niin liukkaita. Esteitä oli paljon: mentiin oksien ali ja kivien yli. Ryömimme myös maassa.

Saavuimme nälkäisinä laavulle. Teimme kinkkupastaa, josta Kukka ei oikein tykkänyt. Tytöt alkoivat heti valmistaa ruokaa innokkaasti ja Vappu ja Karita lähtivät pilkkomaan puita. (Vappu lähinnä) Ruokaa oli pahaa. Sennin mielestä se oli oikein hyvää ja oikeastaan kaikkien muidenkin mielestä se oli maukasta.

Mutta sitten oli tiskaamisen vuoro. Senni viskasi astiat järveen ja Ilonan sporkki upposi pohjamutaan. Mitään ei ollut tehtävissä. Lautasetkin tätytyi onkia

vedestä.

Sitten oli lähdön aika. Kukan vastusteleva makuualusta ei suostunut kiinnittymään rinkkaan takaisin.

"Pinnistä, pinnistä, kyllä se mahtuu!" muut kannustivat. Samalla laavun taakse tuli toinen ryhmä, joita ei heti huomattu. He selvästi säikähtivät huutelua, eivätkä uskaltaneet tulla laavulle.

Sitten jatkettiin matkaa paha maku suussa (osalla) ja vatsat täynnä. Some- ja pähkinätaukoja oli monta. Eräällä hieman pidemällä pysähdystauolla Senni romahti painavan rinkkansa kanssa syvälle märkään ja pimeään kiven koloon. Kaikki ottivat muistoksi kuvan, ennen kuin Senni voitiin pelastaa.

Olimme jo lähellä Lintuniemeä, kun Senni ja Kukka löysivät riu'un, jota kaikki kantoivat yöpaikalle asti. Näköjään painoa ei ollut tarpeeksi. Ja sitten alkoi laulu:

"Perhonen,

muni munasen.

Munasta kuoriutuu, toukan poikanen.

Toukka koteloituu,

kotelosta kuoriutuu..."

Saavuimme Lintuniemeen nuotiopaikallemme. Pystytimme laavut ja jätimme rinkat. Kävimme Joutsniemen kärjessä, joka Ilonan mukaan tuntui 13 kilometriä pitkältä. (Todellisuudessa 1,5 kilometriä.)

Jälleen nälkäisinä aloimme kokkaamaan lihapullia ja perunamuusia. Ilta kului nuotiolla, johon ystävällinen eräjorma oli sytyttänyt meille nuotion valmiiksi. Paistoimme mannapuurolettuja ja käristyneitä vaahtokarkkeija ja nautimme esanssista mansikkamehukeittohilloa. "Partiolaisen pitää saada leikkiä tulella" joku sanoi.

Menimme ahtaisiin laavuihin. (Vapun ja Karitan oli kylläkin hyvin tilava.) Yö oli kylmä ja sateinen. Vesi tippui makuupussien väliin, ja aamulla Ilona heräsi vesilammikon alta. (Vesilammikko oli siis laavun katon päällä.) Vappu heräsi onnellisena nähdessään, että ystävällinen eräjorma oli tehnyt jälleen tulet valmiiksi. Aamupala-brunssin jälkeen lähdimme porskuttamaan kohti parkkipaikkaa, jossa autokyyti meitä odotti.

Vaelluksen jälkeisiä fiiliksiä:

Ilona: Kylmä.

Kukka: Erinomainen.

Senni: Oikein mukava vaellus, mutta harmittaa se Ilonan sporkki.

Vappu: Loissssstavaa. Lähden uudestaan!

Karita: Hauska vaellus, josta jäi ikimuistoisia kokemuksia.

Piritta: Tosi kiva vaellus, oli tosi mukavaa:)

bottom of page